| |
     |
|
|
|
|
 |
|
JUSSIN KORUNDI
|
Lemmenjoella, Miessi nimesen pienen tunturipuron
latvoilla kaivaa kultaa Kankaan Jussi. On kaivanut jo
vuosia ja voidaan todeta, että varsin hyvällä menestyksellä.
Tästä osoituksena mm. useita merkittävän kokoisia ns.
"isomus" hippuja. Eivätkä nuo hyvät löydöt ole rajoittuneet
pelkästään kultaan, sillä työn tuloksena on myös poikkeuksellisen
suuri määrä mielenkiintoisa kiviä. Mm. isoja granaatteja
ja jalokiviluokan korundeja. Seuraavassa lyhyt kavaus
eräästä Jussin esille kaivamasta harvinaisuudesta.
Todennäköisesti elettiin kesän 2003 kaivuukautta, kun
Jussi kauhaisi tämän korundin ylös maan uumenista ja
löi sen miljoonien muiden kivien lailla kaivoksen rumpuun,
josta se kulkeutui ränniin, jossa se tarttui rihlaan.
Juuri niin kuin kullankaivajan ja jalokivien etsijän
oppikirjasta. Yksinkertaista kun kaikki elementit ovat
kohdallaan. Aikanaan nuo rihlat sitten tyhjennettiin
ja niiden sisältämät aarteet pääsivät ensimmäsitä kertaa
ihmisten ihasteltaviksi. Jussin vaimo Annikki vaskasi
esiin kullat. Viimeistä, pienintäkin hippua myöten .
Jalokivipuolen tunnistamisesta ja lajittelusta vastasi
kaivoksen omistaja, Ollilan Eeva, vuosien kokemuskella.
Ja noiden kivien joukossa oli sitten tämäkin, ehkä hiukan
poikkeuksellisen kookas kodundi. Mitään tavatonta kivestä
ei vielä tuossa vaiheessa näkynyt päällepäin.
Kaivuukauden päätyttyä Ollilan Eeva ja Lauri antoivat
hiottavakseni kesän korundit. Tutkin kivet silmämääräisesti
ja tein tietyt suunitelmat, miten edetään. Tämä ko.
kivi oli sen verran pitkä, että ajattelin siivuttaa
sen kylmästi siivuiksi. Ja ei kun timanttisaha soimaan
ja korundia halki. Ensimmäinen siivu ja se oli siinä.
Miessin korundiksi varsin tavanomaisen kiven sisältä
paljastui poikkeuksellisen puhdas ja tasalaatuinen kokonaisuus.
Muistin saman tien Jussin haaveilleen joskus itselleen
kultaista kantasormusta jossa olisi kivenä Miessin korundi.
Tiesin heti, että tässä olisi se kivi. Kivi, joka tosin
oli nyt Ollilan Eevan ja Laurin omistama. Tuntien kuitenkin
Kankaan ja Ollilan perheiden välisen yhteistyön, rohkenin
soittaa saman tien Ollilalle. Kysymykseni kuului karkeasti
kuvattuna seuraavasti. "Saako teidän omistaman poikkeuksellisen
kauniin jalokiven istuttaa naapurin sormukseen ilman
erillistä korvausta?" Laurin vastaus oli suoralta kädeltä,
että "saa" ja kun asia sai vielä vahvistuksen Eevalta,
niin hioin kiven loppuun päämääränä saada siitä mahdollisimman
kaunis sormuskivi Jussin sormukseen. Kuin taivaan lahjana
sattui tuo kiven sahaus juuri siihen parhaaseen kohtaan
ja eihän siinä sitten ollut muuta kuin silitellä kivi
kiiltäväksi. Monista kiireistä johtuen sormus ei kuitenkaan
valmistunut likikään heti ja niin ko. kivi kerkisi osallistumaan
kesällä 2005 Tankavaarassa järjestettyihin kauneiten
hiottu lapin kivi kilpailuun. Korundi voitti kilpailun.
Ja aikanaan se sormuskin valmistui. Sormuksen runkoon
kun vielä kaiverrettiin suurin kirjaimin, että "MIESSI",
niin se oli siinä.
Kyseinen kivi on monella tapaa poikkeuksellinen yksilö.
Ensinäkin se on kooltaan varsin iso. No, isoja aina
joskus löytyy, mutta niiden ongelmana tahtoo olla se,
että isoon mahtuu paljon vikoja. Mm. halkeamia, sulkeumia
ja sekavaa väritystä. Tämä kivi on kuitenkin poikkeus.
Se on hyvin tasalaatuinen, ehjä ja puhdas. Kiven keskusta
on sitä parasta ja valoisinta kullanruskeaa sävyä, mitä
joskus harvoin lapin kivistä voi tavata. Kivi ei ole
siis synkän tumma. Ehkä erikoisinta tässä kivessä on
kuitenkin tuo kiven reunaosa. Tieto on, että yhdestä
ja samasta korundista voi löytää useita eri värejä,
mutta näin selkeästä ja selvästä värirajasta en muista
kuulleeni aiemmin. Kiven keskusta on täysin läpinäkymättömän
ruskea ja reunat hyvinkin läpikuultavan punaiset. Reunojen
värisävy ja läpikuultavuus tuovat houkuttelematta mieleen
ajatuksen rubiinista, mikä on punaisen jalon korundin
kaupallinen nimi. Valitettavasti tuo reunuksen väri
ja läpikuultavuus ei pääse esiin sormuksessa kiven istutuksesta
johtuen. Vielä kun ko. kiveä katsoo pistemäisessä tai
sitten auringon valossa, niin siitä voi löytää poikkeuksellisen
hyvälaatuisen tähtikuvion. Kiven matalasta hionnasta
huolimatta.
Henkilökohtaisesti työstämistäni ja näkemistäni lapin
kivistä arvostan tätä kiveä hyvin korkealle. Ja kun
ottaa vielä huomioon sen tien montusta sormukseen, niin
vertaansa vailla. Monenlaista jaloutta.
Takaisin kaikkiin
tarinoihin |
|
|
|
|
|
|
